Tuoni (2026)
Dance/ circus film
Duration: 5:57
Premiere 31.1.2026
Choreography and film execution: Tuulia Soininen​
Performer: Merri Heikkilä
Sound designer: Konsta Leinonen
​​
Funded by: Arts Promotion Centre Finland
Tuoni is a sensitive dance film about a mythological male figure and his connection to the Finnish national landscape. The film lingers at the thresholds of the otherworld and our relationship with nature, set in a vanishing forest landscape.
Tuoni is a sensitive dance film that follows a mythological male figure moving through the Finnish national landscape. The film was made in collaboration with the performer of the film, circus artist Merri Heikkilä who specializes in object manipulation and acrobatics. The starting point for the work was to reimagine Finnish national imagery through a queer female gaze. The film was created through an embodied and site-responsive process in which the landscape was treated as an active partner influencing the work. The working process was partially inspired by Heike Salzer’s method Wanderlust which utilizes the somatic experience of a place into screen dance making.
Tuoni continues my long-term research into Finnish mythology, feminist practice, and the politics of representation. Over the past years, including during my Master’s studies at Codarts and Fontys, I have been experimenting with reimagining representations of the body and mythology beyond the male gaze. My work aims to rewrite this lineage by shifting perspective: by questioning the virgin–whore dichotomy embedded in mythic femininity, by exposing the structures that lead to gender based violence, and by proposing new images of embodied agency.
The film was the first time I explored my research with a male body. Throughout the process, we explored how femininity and vulnerability could be embodied in juxtaposition with the traditional male figures in Finnish national imagery. This inquiry unfolded in parallel with the question of man’s relationship to nature. Finland celebrates its forests as a national treasure, yet continues to cut them down and ignore the realities of climate change. By situating the male body within a disappearing landscape, the film reflects on the duality of masculine agency: the capacity for destruction, but also for care, mourning and vulnerability.
Making of
Prosessista suomeksi
Elokuvan työskentelyprosessi oli tutkiva, pohtiva ja nyanssinen, eikä tutkimuksen suuntaa lukittu ennalta. Prosessin aikana painopisteeksi muodostui herkkyyden, haavoittuvuuden ja feminiinisyyden ilmaiseminen mieskehossa suhteessa jopa ylikorostuneen maskuliiniseen suomalaisen kansalliskuvaston mieskuvaan, erityisesti maalaustaiteen perinteeseen.
Tämä asetelma synnytti jännitteen myös luontosuhteeseen: miten mies nähdään samanaikaisesti kykenevänä hoivaan, suruun ja empatiaan, mutta myös väkivaltaan ja tuhoon.
​
Työskentely toteutui tutkimuksellisena ja paikkasidonnaisena prosessina. Kuvausprosessi vei meidät synnyinseudulleni Etelä-Konneveden kansallispuiston kansallismaisemiin, jossa sijaitsee myös sukuni mökki. Mökin viereen ilmestynyt hakkuuaukko herätti prosessin aikana voimakkaita tunteita, erityisesti vihaa ja surua metsän tuhoa kohtaan, ja nämä kokemukset alkoivat ohjata teoksen tematiikkaa.
Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti maisemaa ei käsitelty pelkkänä taustana, vaan aktiivisena toimijana teoksessa. Keskeinen keskustelunaihe työryhmässä oli se, miten välttää luonnon ja kansallismaiseman välineellistäminen. Sovelsin työskentelyssä Heike Salzerin Wanderlust-metodia, jossa tanssielokuvan tekeminen perustuu somaattiseen ja keholliseen kokemukseen paikasta. Maiseman herättämät tuntemukset ja affektit muuntuivat liikkeeksi ja esinemanipulaatioksi, jolloin ympäristö vaikutti suoraan teoksen koreografiseen ja visuaaliseen kieleen.
​
Alkuperäisen työsuunnitelman mukaisesti tanssi- ja sirkustaiteen työkalut risteytyivät prosessissa. Erityisesti esinemanipulaatio nousi keskeiseksi koreografiseksi elementiksi, ja esineeksi valikoitui puukeppi, joka resonoi sekä ympäristön että tematiikan kanssa. Kepin käyttö linkittyi Tom of Finlandin metsämies-aiheisiin teoksiin, joissa miehet poseeraavat erilaisten työkalujen ja keppien kanssa. Tom of Finlandin lukeminen osaksi suomalaista kansalliskuvastoa tässä kontekstissa toimi itsessään keinona moninaistaa ja nykyaikaistaa kansallisia mieskuvia.
​
Taiteellisena tavoitteena ollut feminiinisyyden ja haavoittuvuuden tutkiminen mieskehossa toteutui teoksessa vahvasti. Tuoni oli ensimmäinen kerta, kun sovelsin monivuotista feminististä ja mytologioita uudelleenkirjoittavaa tutkimustani mieskehoon. Prosessi avasi uusia kysymyksiä maskuliinisuuden malleista ja siitä, miten feminiinisyyden, herkkyyden ja surun kaltaiset piirteet voivat olla osa miesruumista ilman ironiaa tai vastakkainasettelua.
​
Tutkin tekijänä tietoisesti queer-naiskatsetta elokuvallisessa muodossa. En pyri määrittelemään katsetta yksiselitteisesti, vaan ymmärrän sen tilana moninaisuudelle ja ristiriitaisuudelle. Tässä teoksessa se tarkoitti pyrkimystä tarkastella kansalliskuvastoa antipatriarkaalisesti, mukaan lukien suomalainen luontosuhde ja sen ristiriidat: luonto kansallisen ylpeyden kohteena samaan aikaan, kun metsien hakkuut ja ilmastokriisi sivuutetaan poliittisessa päätöksenteossa. Queer-naiskatse mahdollisti myös mieskehon katsomisen hienovaraisesti, nyanssien kautta, tavalla joka salli feminiinisyyden ja haavoittuvuuden näkyä.
​
Osana taiteellista tutkimusta nousi esiin myös kysymys siitä, mitä suomalainen kansalliskuvasto voisi olla Kalevalan ulkopuolella. Kalevala pohjautuu suurelta osin karjalaiseen perinteeseen, ja Elias Lönrotin työ liittyy nationalistisiin ja kulttuurisen omimisen kysymyksiin. Vaikka yksi lyhytelokuva ei tarjoa tähän vastausta, oli tämän problematiikan pohtiminen keskeinen osa prosessia ja se jatkuu tulevissa projekteissa osana laajempaa tutkimusta.
​
Prosessin teemat heijastuivat myös äänisuunnitteluun, joka toteutettiin elektronisesti. Keskeisiksi äänellisiksi elementeiksi nousivat sahan soittamisen ääni ja ulvova naisääni.
​
Kokonaisuudessaan alkuperäisen suunnitelman keskeiset ideat: tutkiva prosessi, feministinen ja eettinen näkökulma, tanssin ja sirkuksen yhdistäminen, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden uudelleenkuvittelu sekä kansalliskuvaston kriittinen tarkastelu, toteutuivat teoksessa, joskin osin ennakoimattomilla ja tutkimukselle ominaisilla tavoilla. Prosessi avasi uusia tutkimuspolkuja, jotka kantavat eteenpäin tulevissa teoksissa.